Hei siskoseni. Kyllä Voutila on niin kaunis paikka. Olenkin jo odotellut kuviasi tänne blogiin. Mitenkähän vanhoja nuo kuusetkin lienevät??? Ja tuo horsmapelto niin kauniina loistaa. Kiitos rakas siskoseni. Halaukset teille sinne Helsinkiin. Toivottavasti nähdään taas pian. Hyvää illan jatkoa. •♥♥♥♥
Hei sisko kulta. Sain tänään illalla laitettua kuvia, kun on ollut niin kiirettä, etten ole ehtinyt käymään blogissanikaan :) Yritän jatkossa käydä bloggailemassa. Kuuset ovat noin 100 v. Oli kiva nähdä teitä, ja nähdään taas syksyllä. Oikein ihanaa loppuviikkoa ja halauksia sinne teille <3
Kauniita kuvia olet ottanut Voutilasta. Varmaan paljon muistoja sinulla sieltä. rakas iso-sikonikin siinä kuvassa. Kiva postaus, kiitos kun sain käydä voutilass kuvien myötä.
Kiitos Sylvi tätiseni! Kyllä niitä muistoja on, ja ihan kiva välillä on muistella. Joo, Äiti rakas siellä Tytti koiramme kanssa on kuvassa. Oli kivaa kun hän oli päivisin meillä Voutilassa.
Tervetuloa käymään Voutilassa kun seuraavan kerran tulette. Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa.
Ihastuttava kuvasarja luonnonkauniista maisemasta. Niin, voisin kuvitella kuvia katsellessani tämän olevan sinulle sielunmaisema, voimauttava, tärkeä. Tuskin erehdyn. Tiedätkö, Lempi-äitisi on minulle vuosien takainen ystävä. Meillä riittää aina juttua.
Jaksan ihailla kuusien ryhdikkyyttä, ylväyttä, suoraselkäisyyttä. Horsmat ovat puolestaan ihastuttava väriläiskä, kuten kaunis kuvasikin kertoo.
Kiitos Asta. Olet aivan oikeassa, kyllä tämä on minulle sielunmaisema ja tärkeäkin. Muistelen että näimme kerran ollessani äidin kanssa kävelyllä ja äiti esitteli sinut tyttärenään:), kun sinut ja meidän Maija sekoitetaan välillä keskenään:)) Oikein ihanaa kesän jatkoa
Juuri niin Seija, olen Lempi-äitisi "varatytär"! Kun äitisi osui kohdalle, kysyin mitä "äidille" tänään kuuluu. Maijassa löydän paljon piirteitäni, varsinkin kun minulla oli vielä muutama kuukausi sitten pidempi polkkatukka. Nuorempana olimme kaukaa katsottuna samantyyppiset. Eräänkin kerran eräs naishenkilö juoksi perääni paikallisessa Sokoksessa ja huuteli: odota Maija, mitä sinulle kuuluu? :) Noissa tilanteissa nauru ja ilo on molemminpuolista. Me siis Seija ollaan tavattu. Hauska.
Ihana postaus, eläinystävän mieleen ♥ Siulla on tämäkin toinen blogi kiinnostava, kivoja kuvia, aloin lukijaksi. Pitäs itsekin päivittää tuota Seijastiinan mietteitä, kun aikaa alkas löytää jostain :) Iloista elokuuta, vielä on kesää...
Kiitos Seijastiina. Minäkin olen eläinrakas. Olen käynyt blogeissasi, sinulla on ihania kuvia ja tarinoita. Oikein aurinkoista alkanutta elokuuta, vielä on kesää jäljellä :)
Hei siskoseni.
VastaaPoistaKyllä Voutila on niin kaunis paikka.
Olenkin jo odotellut kuviasi tänne blogiin.
Mitenkähän vanhoja nuo kuusetkin lienevät???
Ja tuo horsmapelto niin kauniina loistaa.
Kiitos rakas siskoseni. Halaukset teille sinne Helsinkiin. Toivottavasti nähdään taas pian.
Hyvää illan jatkoa. •♥♥♥♥
Hei sisko kulta.
VastaaPoistaSain tänään illalla laitettua kuvia, kun on ollut niin kiirettä, etten ole ehtinyt käymään blogissanikaan :) Yritän jatkossa käydä bloggailemassa.
Kuuset ovat noin 100 v.
Oli kiva nähdä teitä, ja nähdään taas syksyllä.
Oikein ihanaa loppuviikkoa ja halauksia sinne teille <3
Kauniita kuvia olet ottanut Voutilasta.
VastaaPoistaVarmaan paljon muistoja sinulla sieltä.
rakas iso-sikonikin siinä kuvassa.
Kiva postaus, kiitos kun sain käydä voutilass kuvien myötä.
Kiitos Sylvi tätiseni!
VastaaPoistaKyllä niitä muistoja on, ja ihan kiva välillä on muistella.
Joo, Äiti rakas siellä Tytti koiramme kanssa on kuvassa.
Oli kivaa kun hän oli päivisin meillä Voutilassa.
Tervetuloa käymään Voutilassa kun seuraavan kerran tulette.
Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa.
Heippa <3
Ihastuttava kuvasarja luonnonkauniista maisemasta.
VastaaPoistaNiin, voisin kuvitella kuvia katsellessani
tämän olevan sinulle sielunmaisema, voimauttava, tärkeä. Tuskin erehdyn.
Tiedätkö, Lempi-äitisi on minulle vuosien takainen ystävä. Meillä riittää aina juttua.
Jaksan ihailla kuusien ryhdikkyyttä,
ylväyttä, suoraselkäisyyttä.
Horsmat ovat puolestaan ihastuttava väriläiskä,
kuten kaunis kuvasikin kertoo.
Kiitos Asta.
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa, kyllä tämä on minulle sielunmaisema ja tärkeäkin.
Muistelen että näimme kerran ollessani äidin kanssa kävelyllä ja äiti esitteli sinut tyttärenään:), kun sinut ja meidän Maija sekoitetaan välillä keskenään:))
Oikein ihanaa kesän jatkoa
Juuri niin Seija, olen Lempi-äitisi "varatytär"!
VastaaPoistaKun äitisi osui kohdalle, kysyin mitä "äidille" tänään kuuluu.
Maijassa löydän paljon piirteitäni, varsinkin kun minulla oli vielä muutama kuukausi sitten pidempi polkkatukka. Nuorempana olimme kaukaa katsottuna samantyyppiset. Eräänkin kerran eräs naishenkilö juoksi perääni paikallisessa Sokoksessa ja huuteli:
odota Maija, mitä sinulle kuuluu? :)
Noissa tilanteissa nauru ja ilo on molemminpuolista.
Me siis Seija ollaan tavattu. Hauska.
Ihana postaus, eläinystävän mieleen ♥
VastaaPoistaSiulla on tämäkin toinen blogi kiinnostava, kivoja kuvia, aloin lukijaksi.
Pitäs itsekin päivittää tuota Seijastiinan mietteitä, kun aikaa alkas löytää jostain :)
Iloista elokuuta, vielä on kesää...
Kiitos Seijastiina.
VastaaPoistaMinäkin olen eläinrakas.
Olen käynyt blogeissasi, sinulla on ihania kuvia ja tarinoita.
Oikein aurinkoista alkanutta elokuuta, vielä on kesää jäljellä :)